Tuomarila-seura ry
Domsby-sällskapet rf
Seuran historiasta
HUOM! Kuvat saadaan suurempaan kokoon klikkaamalla pieniä kuvia.
Sisältö
- Ajanjakso 1966-1986:
Yhdistyksen perustaminen
Ensimmäinen valmisteleva neuvottelu
Keskiviikkona 21.9.1966 kokoontui Tuomarilan VPK:n talolle neuvonpitoon kahdeksan herraa, kuten tuosta tilaisuudesta pidetty pöytäkirja kertoo. Osallistujat olivat Pentti Haapanen (pöytäkirjan pitäjä), Klas Henriksson, Veikko Jousjärvi, Eino Kohvakka, Hans Lindberg, Sulo Maanonen (puheenjohtaja), Toivo Närhi ja Ensio Sundqvist. Neuvonpidon tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään omakotiyhdistyksen tarpeellisuus Tuomarilassa ja sitten valmistella mahdollisesti pidettävä perustava kokous.
Omakotiyhdistyksen tarpeellisuus
Asian käsittelyn pohjaksi todettiin, että omakotiyhdistyksen tavoitteena on kyläyhteisön tarpeiden toteuttaminen ja että järjestäytymällä
voidaan asioita ajaa tehokkaammin kuin yksilöinä. Omakotiyhdistyksen tarpeellisuudesta ja sen perustamisen mahdollisuuksista keskusteltaessa tuotiin esille esimerkkinä
omakotiyhdistyksen saavutuksista Pro Westend -yhdistys, joka on pystynyt voimakkaasti vaikuttamaan alueensa asemakaavaan. Mahdollisina esteinä yhdistyksen syntymiselle nähtiin mm.
sen toiminnasta välittömästi tai välillisesti jäsenille koituvat kulut. Ihmisiä on vaikea saada mukaan toimintaan, joka edellyttää heiltä maksuja.
Myös ihmisten yleinen passiivisuus eli välinpitämättömyys yhteisiä asioita kohtaan on este yhdistyksen syntymiselle ja varsinkin sen tehokkaalle toiminnalle.
Epäiltiin myös kunnan (kauppalan) myönteistä suhtautumista muistaen toteutumattomat lupaukset vesijohdoista ja viemäreistä.
Huolimatta siitä, että etukäteen ei varmasti voitu tietää hankkeen onnistumisesta, päätettiin yrittää, koska oli huomattu, ettei yhden ihmisen
ääni kuulu kauaksi. Lisäksi katsottiin yhdistyksen kautta olevan mahdollisuus puolustaa kiinteistönomistajien etuja odotettavissa olevan Tuomarilan asemakaavoituksen
käsittelyvaiheissa.
Politiikka ja omakotiyhdistys
Yhdistyksen perustamisehdotuksen saatua näin hyväksymisensä otettiin keskusteltavaksi politiikan ja omakotiyhdistyksen keskinäinen suhde. Todettiin, että
politiikka on osa yhteiskuntaa ja eräs keino yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin käsittäen politiikka ei sinänsä ole paha. Sen sijaan omakotiyhdistyksen
avulla tapahtuva pisteiden keruu poliittista elämää varten tulisi pystyä eliminoimaan. Jäsenkunnan luottamus on voitettavissa, jos yhdistyksen keulakuvat ovat
neutraaleja ja johtokunta mahdollisimman laajapohjainen. Yhdistyksen perustamisasian valmistelu perustavalle kokoukselle on tehtävä huolella, että politiikan peikko ei
pääse haittaamaan asian läpimenoa.
Lopuksi päätettiin pitää perustava kokous 5.10.1966. Kokouskutsun allekirjoittajien keskustelutilaisuus päätettiin pitää 28.9.1966. Kokouskutsu oli jo
luonnosteltu ja todettiin hyväksi.
Kokouskutsun allekirjoittajien neuvottelu
Viikko edellisen kokouksen jälkeen eli 28.9.1966 pidettiin toinen Tuomarilan Omakotiyhdistyksen perustamista koskeva neuvottelu, jossa olivat läsnä Algot Ehrnstén,
Pentti Haapanen (sihteeri), Klas Henriksson, Ethel Hiljander, Eino Kohvakka, Raimo Kaisla, Lauri Kulmala, Hans Lindberg, Sulo Maanonen (puheenjohtaja), Toivo Närhi, Börje Rask, Eva
Sourander, Lauri Sylander ja Karl Emil Österlund. Edellisen kokouksen pöytäkirjan pohjalta käyty keskustelu todettiin voitavan tulkita myöntäväksi
vastaukseksi kysymykseen: Tulisiko perustaa omakotiyhdistys Tuomarilaan?
Kokous keskusteli myös perustavalle
kokoukselle ehdotettavista säännöistä. Todettiin Suomen Pienkiinteistöliitto ry:n mallisääntöjen olevan sopivat tarkoitukseen. Yhdistyksen
toiminta-alueeksi päätettiin ehdottaa aluetta, jonka pohjoisrajana on Tarvontie, Kirkkojärvi ja Ojapuro, länsirajana on Kirstintie, etelärajana Kirstin ja Sunan
tilojen eteläiset rajat ja itärajana Sunan tilan itäinen raja sekä Södrikin Elannon mutka. (Lukijalle selvennykseksi: yhdistyksen toiminta-alueen määrittely
ei sisältynyt sääntöihin ja mainittu Kirstintie on pääosin sama kuin nykyinen tielinja Kirstinmäki- Sokinsuontie-Niittyrinteenkuja-Solisevantie.)
Perustava kokous päätettiin poiketen edellisen kokouksen päätöksestä pitää keskiviikkona 12.10.1966 klo 19 Tuomarilan VPK:n talossa. Perustavaa
kokousta varten sovittiin myös ehdotukset johtokunnan ja tilintarkastajien valinnoista ja muista sääntöjen edellyttämistä
päätöksistä.
Perustava kokous 12.10.1966
Pöytäkirja Tuomarilan Omakotiyhdistys - Domsby Egnahemsförening r.y.:n perustamiskokouksesta Tuomarilan VPK:n talolla lokakuun 12 p:nä 1966 klo 19.00. Saapuvilla oli 86
kiinteistönomistajaa, nimiluettelo liitteenä n:o 1.
1 §.
Kokouksen avaussanat lausui Lauri Kulmala.
2 §.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Sulo Maanonen ja sihteeriksi Alvar Männistö sekä pöytäkirjan tarkastajiksi Klas Henriksson ja Lauri Kulmala.
- - - - - -
5 §.
Puheenjohtaja Sulo Maanonen esitti alustuksen omakotiyhdistyksen perustamisesta Tuomarilaan.
6 §.
Alustuksen johdosta käytiin keskustelua ja päätettiin yksimielisesti perustaa omakotiyhdistys Tuomarilaan. Yhdistyksen toiminta-alueen rajat määriteltiin seuraavasti:
pohjoisrajana on Tarvontie, Kirkkojärvi, ja Ojapuro, länsirajana on Kirstintie, etelärajana Kirstin ja Sunan tilojen eteläiset rajat ja itärajana Sunan tilan
itäinen raja sekä Södrikin Elannon mutka.
7 §.
Yhdistyksen nimeksi hyväksyttiin yksimielisesti Tuomarilan Omakotiyhdistys - Domsby Egnahemsförening r.y.
8 §.
Päätettiin, että yhdistyksen kotipaikka on Espoon kauppala.
- - - - - -
11 §.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Sulo Maanonen.
12 §.
Yhdistyksen johtokuntaan valittiin kymmenen (10) vakinaista jäsentä ja kaksi (2) varajäsentä. Vakinaisiksi jäseniksi valittiin Pentti Haapanen, Klas Henriksson, Ethel
Hiljander, Rudolf Huurtama, Raimo Kaisla, Eino Kohvakka, Hans Lindberg, Alvar Männistö, Börje Rask ja Yrjö Reijonen. Varajäseniksi valittiin Lauri Kulmala ja Eino
Suokari.
13 §.
Tilintarkastajiksi valittiin Einar Lindström ja Toivo Närhi sekä heidän varamiehikseen Eva Sourander ja Aarre Kannisto.
14 §.
Yhdistyksen liittymismaksuksi päätettiin 2 mk ja jäsenmaksuksi 5 mk.
- - - - - -
Kokouksen puolesta:
(Sulo Maanonen)/puheenjohtaja
(Alvar Männistö)/sihteeri
- - - - - -
Kaavoituskysymykset
Asemakaavat
Omakotiyhdistystä perustettaessa olivat asemakaavakysymykset yksi asiaryhmä, jossa yhdistyksen katsottiin voivan palvella jäsenkuntaansa. Syyskokouksessa 6.11.1967 kuultiin
yleiskaava-arkkitehti Harto Helpisen, arkkitehti Seppo Kärävän ja varatuomari Erkki Ruokosen esitykset aiheesta "Espoon keskustasuunnitelma - yleiskaava - Tuomarila".
Esityksissä kerrottiin lähinnä Espoon tulevaa keskustaa koskevan kansainvälisen arkkitehtikilpailun tuloksista ja suunnitteilla olevasta Espoon yleiskaavasta.
Kevätkokouksessa 17.3.1969 arkkitehti Kärävä oli taas selvittelemässä kaavakysymyksiä, nyt lähinnä itäisen Tuomarilan osalta, sillä
läntinen osa Tuomarilaa oli tässä vaiheessa jo siirretty Suvela II:n kaava-alueeseen.
Ensimmäinen Suvelaa/Tuomarilaa koskeva asemakaavaluonnos oli nähtävillä 1.-14.7.1969 ja käsitti nykyisen Kirstinmäen lisäksi myös omakotialuetta
Solisevanpuroon saakka eli nykyiset Suvela I- ja Suvela II- kaava-alueet. Kaavaluonnoksen ollessa valmistumisvaiheessa omakotiyhdistyksen johtokunta keskusteli (19.5.1969) siitä, olisiko
yhdistyksen otettava kantaa asemakaavakysymyksessä joko kielteiseen tai myönteiseen suuntaan vai olisiko yhdistyksen tässä vaiheessa pidättäydyttävä
kannanmäärittelystä. Johtokunta päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mutta päätti hankkia avukseen henkilön, joka hallitsee kaavoitusasiat ja
jonka puoleen yhdistyksen jäsenet voivat kääntyä mm. valituksia laatiessaan. Jäsenille järjestettiin 23.6.1969 tiedotustilaisuus, jossa tuon kutsutun
asiantuntijan ominaisuudessa DI Juhani Laipio selvitteli maanomistajan oikeuksien valvontaa kaavaa valmisteltaessa, hänen velvollisuuksiaan kaavaa toteutettaessa ja vahvistetun kaavan
maanomistajille antamia oikeuksia.
Muistutusten käsittelyn jälkeen kaava oli uudelleen nähtävillä 16.-30.4.1970; tähän kaavaversioon oli otettu vain Kirstinmäen kerrostaloalue, jonka
alle jäi joukko omakotitontteja. Yhdistyksessä pidettiin kaava-asioista tiedotustilaisuus myös 8.6.1970, altavastaajina olivat kauppalanvaltuuston puheenjohtajan Antero
Salmenkiven lisäksi kolme kauppalanhallituksen jäsentä ja kaksi arkkitehtiä asemakaavaosastolta. Johtokunta puolestaan keskusteli kaavasta kokouksessaan 17.8.1970
kiinnittäen huomiota ylimitoitetuksi katsomiinsa tievarauksiin. Puhuttiin myös lähetystön lähettämisestä sisäasiainministeriöön
keskustelemaan kaava-asiasta ja erityisesti tievarauksista. Lisäinformaatiota Suvela/Tuomarila -kaavan tilanteesta yritettiin saada asemakaava-arkkitehti Nils Fagerilta vuosikokouksessa
26.4.1971. Kiinnostusta tunnettiin erityisesti Tarvontielle suunniteltuun liittymään. Yhteisenä toivomuksena oli (tässä niinkuin aikaisemmissakin tilaisuuksissa),
että koko kylän alue kaavoitettaisiin yhtäaikaa, ettei jatkuvasti tarvitsisi elää epätietoisuudessa. Suvela I:n nimisenä kaava lopulta hyväksyttiin
kaupunginvaltuustossa 8.9.1971 ja vahvistettiin sisäasiainministeriössä 19.11.1971.
Kaavakysymykset askarruttivat jatkuvasti mieliä. Niinpä syyskokoukseen 11.12.1972 kutsuttiin hallintojohtaja Tauno Kallio alustamaan aiheesta: "Mitä oikeusvaatimuksia
asemakaavan vahvistaminen aiheuttaa tontin omistajalle".
Suvela II:n (Kirstin pientaloalue ja läntinen Tuomarila) kaavaluonnos tuli esittelyvuoroon syksyllä 1973 (tiedotustilaisuus 14.11.1973 ja näytteillä olo 15.-23.11.1973).
Johtokunnalle selostettiin 11.2.1974 kaavan etenemisaikataulua. Johtokuntaa kiinnosti tällöin myös Tuomarilan aseman tienoon kaavoituksen aloittaminen, jota
päätettiin tiedustella kaupungin taholta. Kaava oli uudemman kerran näytteillä 27.5.-10.6.1974, hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 23.10.1974 ja vahvistettiin
ministeriössä 6.1.1975.
Tuomarila I:n kaavasta järjesti asemakaavaosasto tiedotus- ja keskustelutilaisuuden 18.11.1974. Kaavan edistymistä odoteltaessa kuultiin vuosikokouksessa 3.3.1975 Kirstin
pientaloalueen rakentamisesta rakennusliike Tiefundamentin edustajan esittämänä. Saman vuoden syyskokouksessa 10.11.1975 oli kuultavana Tuomarilan kaavan suunnittelija H-L
Koskinen. Itse kaava tuli ensimmäisen kerran näytteille 8.-26.3.1976 väliseksi ajaksi. Johtokunta käsitteli kaava-asiaa kokouksessaan 13.3.1976 ja katsoi, että
yhdistys ei voi lähteä tekemään valituksia "yksityiskohtaisesti" (tonttikohtaisesti). Puheenjohtaja velvoitettiin laatimaan kaavaluonnoksesta muistutus, jossa
omakotiyhdistys esittää toivomuksenaan, että alue säilytettäisiin omakotialueena eikä omakotialueen kautta ohjattaisi kerrostaloalueen liikennettä.
Muistutus (päivätty 20.3.1976) luettiin vuosikokouksessa 5.4.1976. Kaavaehdotus oli nähtävillä vielä kaksi kertaa, 16.6.-11.7.1977 ja 22.1.-19.2.1979 ja
hyväksyttiin lopullisesti kaupunginvaltuustossa 18.6.1980, vahvistettiin sisäasiainministeriössä 30.1.1981 ja sai lainvoiman KHO:ssa 22.12.1981. Kaavan aikaansaaminen vei
siis aikaa yli 7 vuotta!
Tieasiat
Tieasioita ovat Tuomarilassa hoitaneet ainankin 50 -luvulta saakka tiehoitokunnat, joita parhaimmillaan oli kolme: Tuomarilan tiekunta (20.3.1964 saakka nimellä Tuomarilan tilustiet),
Tallbon alueen tieyhtymä, jonka hoitoon kuuluivat Palotien koillispuoliset kylätiet sekä Tuomarilankujan tiekunta. Tallbon tieyhtymä on tiettävästi lopetettu,
mutta Tuomarilan tiekunnan kaikkia teitä ei vielä ole otettu yleiseen käyttöön, joten tiekunta virallisesti on vielä hengissä.
Tieasiat ovat olleet myös omakotiyhdistyksen asialistoilla alusta saakka. Eräs 60 -luvun loppuvuosien useimmin käsitellyistä tieasioista oli Espoon aseman - Tuomarilan -
Kauniaisten välisen maantien kunto. TVL:n Uudenmaan piirikonttori ilmoitti vastauksena yhdistyksen 13.3.1967 tekemään esitykseen, että tien perusparantaminen ja
päällystäminen olivat merkittynä piirin alustavaan päällysteohjelmaan vuodelle 1968, mutta työn toteutus oli täysin riippuvainen siihen mahdollisesti
saatavista määrärahoista. Tie asfaltoitiin syksyllä 1968 ja sitä on paikkailtu ja ja uudelleen päällystetty useaan kertaan.
Toinen pitkään esillä ollut tiehanke oli suoran tie- ja jalankulkuyhteyden aikaansaaminen silloiselta Kuusitieltä Palotielle. Asia oli johtokunnassa esillä mm.
18.4.1967, 22.4.1968, 11.2.1974 jne. Anomuksia tien rakentamisesta tehtiin kauppalalle/kaupungille mm. 6.9.1968 ja 16.3.1973. Kesäkuussa 1974 kaupungin taholta vastattiin tehtyyn
tiedusteluun, että ko. tien rakentamiseen ei ole otettu määrärahaa kaupungin v. 1974 talousarvioon. Tieyhteyden kohtalo ratkesi vasta Tuomarila I:n kaavan yhteydessä
ja toteutus tapahtui vasta vuoden 1983 aikana.
Jalkakäytävän saaminen Päätien (Suvelantien) ja Palotien varteen oli aloitteiden (Raimo Johtonen) ja anomuksien kohteena 1960 -luvun lopulta alkaen. Kauppala/kaupunki
pyrki sysäämään hankkeen TVL:n huoleksi, koska ko. Espoon aseman - Kauniaisten välinen tie oli yleinen maantie ja siten TVL:n hoidettava. Jalkakäytävä
loppujen lopuksi valmistui pala palalta ja viimeinen osuus Tuomarilan ja Kuurinniityn välillä vuonna 1984.
Tieasiat ovat myöhemmin saaneet myös uusia piirteitä. Katumaksulaki herätti voimaan tultuaan myös paikallista mielenkiintoa ja niinpä katumaksukysymykset olivat
vuosien 1979 ja 1980 syyskokouksien kokousalustusten aiheena.
1980 -luvulla käsitellyistä tieasioista on seuraavaan poimittu muutamia. Valtatien 1 (Turunväylän) Tuomarilan eritasoliittymän rakentamista koskeva tiesuunnitelma oli
yleisesti nähtävänä elokuussa 1981. Omakotiyhdistys teki tiesuunnitelmasta Uudenmaan lääninhallitukselle 27.8.1981 päivätyn muistutuksen, jossa
todettiin, että suunnitelma sijoittaa vilkasliikenteisen väylän (Tuomarilantien) omakotialueen keskelle tavalla, joka aiheuttaa erilaista vakavaa haittaa asuma-alueelle ja
ympäristölle.
Tuomarilan Asematien päällystämisestä tehtiin yhdistyksen kautta aloite teknisen viraston kadunrakennusosastolle 12.3.1984 lähetetyllä kirjeellä.
Tuomarila I:n asemakaavassa Palotie ja Puistotie olivat saaneet uudet nimet, Talkootie ja Heinätie. Yhdistys teki 30.4.1984 tekniselle virastolle esityksen, että kadunnimien
muutoksista luovuttaisiin ja nimet säilytettäisiin entisellään. Esitys johti tulokseen sikäli, että toistaiseksi vain Puistotien Pitkännotkontien puoleinen
osa on saanut asemakaavan edellyttämän nimen.
Alkuvuodesta 1986 oli näytteillä Espoonväylän yleissuunnitelma. Espoonväylää suunnitellaan uudeksi, vanhan Finnoontien korvaavaksi katuyhteydeksi
Länsiväylän ja Hösmärintien väliselle osuudelle. Yhdistyksemme jätti 20.2.1986 päivätyn huomautuksen, jossa todettiin tien oikaisun
pienentävän Keskuspuisto I:n aluetta ja vaarantavan sitä kautta Keskuspuiston säilymistä ulkoilukäytössä. Toisaalta katsottiin Finnoontien parannettuna
ja tarvittaessa levennettynä riittävän liikenteen tarpeisiin Kehä II:n valmistumiseen saakka.
Rautatie
Pian yhdistyksen perustamisen jälkeen, 14.12.1966, kävi yhdistyksen lähetystö Eino Suokari - Sulo Maanonen - Alvar Männistö jättämässä
paikallisen rautatieliikenteen parantamista koskevan kirjelmän Rautatiehallitukselle. Sen vastaanottivat VR:n puolesta johtaja Mäkinen ja jaostopäällikkö Tanskanen,
jotka vakuuttivat, että esitetyt parannusehdotukset huolellisesti tutkitaan. Edelleen he totesivat, että suurempia parannuksia rantaradan liikenteeseen saadaan vasta
sähköistämistöiden tultua toteutetuiksi ja useampien raideparien tultua rakennetuiksi välille Pasila - Helsinki. Kirjallinen vastaus saatiin VR:ltä 6.3.1967 ja
siinä luvattiin muutamia lisävuoroja rantaradan liikenteeseen.
Rataosa sähköistettiin ja liikenne sähköjunakalustolla alkoi tammikuussa 1969 ensin viiden junayksikön voimalla, kunnes kaluston hiljalleen
lisäännyttyä päästiin lähes nykyisten aikataulujen mukaiseen liikenteeseen. Ruuhka-aikojen lisätarve on hoidettu junia pidentämällä.
10.6.1974 päivätyllä ja ratapiirin päällikölle osoitetulla kirjeellä yhdistys kiinnitti huomiota Tuomarilan seisakkeen laitureiden kuntoon. Laituritason
korottamisen lisäksi toivottiin koko laiturialueen päällystämistä.
Puhtaanapitoasiat
Asuinympäristön puhtaanapitokysymykset ovat olleet käsiteltävinä johtokunnan kokouksissa jo 60-luvun lopulta lähtien. Alkuvuosina, kun kunnallista
jätteiden kuljetusta ei vielä ollut, järjesti omakotiyhdistys vuosittain roskienkuljetuspäivän, jolloin kiinteistöjen roskat kerättiin ja kuljetettiin
kaatopaikalle tarkoitusta varten hankitulla kalustolla. Tekninen lautakunta myönsi toimintaan pienen avustuksen. 
Kauppalan toimesta hoidettu kiinteistöjen jätehuolto aloitettiin Espoossa kesällä 1968
suurimmissa lähiöissä. Tuomarila pääsi järjestelmään mukaan vuoden 1971 alusta. Yhdistys järjesti silti mm. v.1972 ilmaisen roskien
kuljetuksen.
Vuodesta 1982 alkaen on yhdistys järjestänyt keväisin ympäristön siivoustalkoot kaupungin talkooavustuksen turvin.
Kauppapalvelut
Yhdistyksen perustamisen aikoihin 1960-luvulla oli Tuomarilassa kolme elintarvikeliikettä: Elanto, Alfa ja Varuboden VPK:n talon alakerrassa. Kauppaliikkeiden palvelutasoon ei oltu
kuitenkaan varauksettomasti tyytyväisiä.
27.12.1966 kävi yhdistyksen lähetystö Pentti Hämäläinen - Sulo Maanonen - Pentti Haapanen jättämässä Osuusliike Elannolle P.
Hämäläisen laatiman kirjelmän, jossa kehoitettiin Elantoa kiinnittämään mitä vakavinta huomiota Tuomarilan myymälän kehittämiseen.
Kirjelmässä toivottiin erityisesti myymälän muuttamista itsepalvelumyymäläksi. Lähetystön ja kirjelmän otti vastaan johtaja Ihari, joka totesi
Tuomarilan myymälän olleen jo kauan kiireellisesti uusittavien myymälöiden listalla, mutta investoinnit uuteen makkaratehtaaseen ja uusien asumalähiöiden
myymälöihin ovat vieneet rahat. Johtaja Iharin lupaamasta kirjallisesta vastauksesta ei ole yhdistyksen arkistossa jälkeäkään eikä asiapapereissa muuta
mainintaa. Johtokunnan kokouksessa 29.12.1966 päätettiin ottaa yhteyttä myös Varubodeniin Tuomarilan myymälän parantamisasiassa.
Elannon myymälä muutettiin 1970-luvun puolella itsepalvelumyymäläksi.
Kirstinmäen kerrostaloalueen alkaessa nousta 70-luvun alkupuolella lopetti Alfa Tuomarilan myymälänsä ja siirtyi Kirstinmäkeen. Vastaavalla tavalla kävi
Varubodenin myymälälle liikkeen avatessa hallimyymälän Espoon keskustaan. Vuosikymmenen lopulla alkoi Elantokin suunnitella uuden myymälän perustamista
Kirstinmäkeen. Omakotiyhdistys ilmaisi huolensa täydellisestä kauppakuolemasta Tuomarilassa Elannon hallintoneuvostolle 25.2.1980 osoitetussa kirjelmässä. Siinä
tuotiin esille ne haitat, joita kauppamatkojen pidentyminen varsinkin vanhoille ihmisille tuottaa ja toivottiin, että hallintoneuvosto voisi vaikuttaa osuusliikkeen
myymälätoiminnasta vastaaviin elimiin lähimyymälän säilymiseksi. Vetoomus ei tuottanut tulosta, ja nyt ei varsinaisen Tuomarilan alueella ole lainkaan
elintarvikeliikettä.
Tuomarila -päivät
Vuoteen 1977 mennessä olivat omakotiyhdistyksen järjestämät yleisötilaisuudet rajoittuneet asiapitoisiin sääntömääräisiin kokouksiin
ja vasta vuodesta 1973 lähtien koko perheelle tarkoitettuihin kotiseuturetkiin. Keväällä 1977 pohdittiin yhdistyksen johtokunnassa siihen vv.1976 ja 1977 valittujen
naisjäsenten aloitteesta muunkinlaisten tilaisuuksien järjestämistä. Ehdotuksia tehtiin mm. lastenjuhlasta kevätpuolella ja konserttitilaisuudesta syyspuolella.
Syksyllä 1977 aiottiin viettää Luova Espoo -viikkoa koko kaupungin alueella ja kulttuurilautakunnalta oli saatu tarjous Espoo -kvartetin saamisesta konserttiimme. Asian
kehittely jätettiin huoleksi toimikunnalle, johon nimettiin rouvat Marja Heino ja Marita Lahtinen sekä puheenjohtaja Aarno Kari. Kesän aikana otettiin yhteys muihin
Tuomarilassa vaikuttaviin yhdistyksiin, jotta nekin saataisiin mukaan. Syksyyn mennessä oli kehittynyt suunnitelma Tuomarila -päivistä, jotka johtokunnan kokouksessa 12.9.1977
päätettiin pitää viikonloppuna 29.-30.10.1977.
Vuoden 1977 jälkeen on Tuomarila
-päivät vietetty joka syksy lukuunottamatta vuotta 1980. Tuolloin järjesti omakotiyhdistysten keskusjärjestö EOK kesäjuhlat Fallåkerissa, jonka tilaisuuden
järjestelyihin myös yhdistyksemme osallistui kuluttaen siihen kaikki voimavaransa! Vuosina 1977 ja 1979 Tuomarila -päivät pidettiin kaksipäiväisinä, mutta
viime vuosina on kaikki tilaisuudet keskitetty sunnuntaipäiväksi.
Alusta pitäen ovat Tuomarila -päivien ohjelmaan kuuluneet Tuomarilan Urheilijoiden järjestämät urheilu- ja ulkoilutapahtumat: lentopallo-ottelut, patikkaretket ja
hölkät.
Suurta suosiota on saanut Espoon
koirakerhon vuodesta 1981 lähtien Tuomarila -päivän yhteydessä järjestämä "Tuomarilan seudun kaunein koira" -näyttely. Tittelistä on kilvoitellut
vuosittain parisenkymmentä koiraa. Uusia "missi"-ehdokkaita on aina löytynyt.
Tuomarila -päivän päiväjuhlan ohjelmassa on useana vuonna ollut teatteriesitys, lähinnä lasten- ja nukketeatteria; 
pari kertaa on esiintynyt taikuri.
Perinneleikit vuonna 1982 sekä pelimannimusiikki ja tanhut vuonna 1984 olivat yleisön mieleen. Lasten ja nuorten esityksiä on nähty ja kuultu useissa
päiväjuhlissa. Vuonna 1978 esiintyivät Tuomarilan lastentarhan lapset, vuonna 1982 kuultiin Kirstin koulun oppilaitten piano-, viulu- ja lauluesityksiä, vuonna 1984
esiintyi Kirstin koulun musiikkiluokan oppilasryhmä.
Tuomarilan Sekakuoro Yrjö Wendelinin johdolla
on ansiokkaasti kuulunut viime vuosien vakioesiintyjien joukkoon.
Edelleen ovat erilaiset näyttelyt kuuluneet päivien ohjelmaan useampina vuosina. Paikallisten taiteilijoiden teoksista koottuja taidenäyttelyitä on ollut vuosina 1977,
1979 (lasten piirustuksia), 1983, 1984 ja 1985. Yhdistyksen keräämistä valokuvista koottu näyttely "Vanhaa ja Uutta Tuomarilaa" on ollut esillä vuosina 1979 ja
1981-1985. Tuomarilan Martoilla oli v.1985 laaja käsityönäyttely, joka osaltaan antoi valaisevan kuvan marttayhdistyksen 40-vuotisesta toiminnasta. Olipa vuoden 1984 Tuomarila
-päivillä näytteillä vanhojen radioiden kokoelma, jonka oli koonnut ja omistaa Juha Lahtinen.
Päivien vakio-ohjelmaan on alusta alkaen kuulunut lasten suosima onginta, erilaiset arpajaiset, kirpputori ym. "kaupallinen" toiminta, jolla osaltaan on voitu rahoittaa esiintyjien
matka- ym. kuluja.
